Tällaiset uutiset saavat pysähtymään ja miettimään "Turun poliisilla surullinen päivä - Kodeista löytyi unohdettuja vainajia". Uutinen kertoi miten samana päivänä kotikäynneillä peräti neljästä asunnosta löytyi useamman päivän kuolleena maannut vainaja.

Tapahtumien taustoja sen tarkemmin tietämättä, en ala itse tapauksia puimaan, vaan uutisen ainakin minussa herättämiä tunteita ns. lähimmäisen rakkaudesta ja siitä, että tänä päivänä toinen ihminen vain unohtuu niin helposti.

Onko välinpitämättömydestä tullut aikamme trendi; olemmeko todella liian kiireisiä miettimään mitä muille kuuluu?

Aikaisemmin käytimme arjessa puheessamme toisistamme välittäviä rakkaudellisia ilmaisuja, kuten: sinä ja minä, me, naapuri, lähimmäinen, kumppani, tuttava, ystävä, hengenheimolainen, talkooväki, kiitos, olet rakas. Sanat viestivät läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta, välittämistä, yhteisöllisyyttä.

Nykyisin puheessamme vilisee toisenlaisia sanoja: minä, se, asiakas, kilpailija, kohde, resurssi, kuluttaja, käyttäjä, verkosto, tulos, häh. Sanat viestivät kilpailemisesta, voittamisesta, ihmisarvon välineellistämisestä, paremmuuden todistamisesta, ihmisen hyödyntämisestä ja erillisyydestä. Rakastamisesta on tullut itserakkautta, lähimmäisen rakastamisesta hyväntekeväisyyttä. Kaksoiskäskyn toinen puoli "niin kuin itseäsi" on hämärtynyt ja muuttunut irvikuvaksi, itsekkyydeksi.

Toistemme huomioonottaminen ja välittäminen ovat jääneet taaemmalle vaurauden, hyvinvoinnin ja sen epätasaisen jakautumisen lisääntyessä.

Aikamme arvot ovat kovat ja kylmät. Ihminen meissä on ajanpuutteen vuoksi sysätty sivuun ja hylätty, vaihdettu rahaan, tavaraan ja viihteeseen. Olemme muuttumassa ihmisistä mekaanisen elämisen suorittajiksi, tunteettomiksi tehotuotannon koneiksi. Aivot on trimmattu tiedoilla mutta tunteille ja erilaisille ihmissuhteille ei ole jäänyt tilaa. Ihminen näyttää tyhjiin imetyltä. Surullista!

Pysähdytään välillä ja kaikesta kiireestä huolimatta - välitetään toisistamme. Voimme lahjoittaa vastaantulijalle edes pienen hymyn, voimme kiittää ystävää ystävyydestä, toivottaa meitä palvelleelle henkilölle hyvää työpäivän jatkoa, kysyä naapurin yksinäiseltä vanhukselta mitä hänelle kuuluu. Pieniä keinoja on vaikka miten paljon. Vaatii vain sen oman tahdon olla hieman parempi ihminen toiselle!

Ollaan ihmisiä toisillemme, olemme kaikki samanarvoisia - nyt ja jatkossakin!